lauantai 23. helmikuuta 2013

Romantikko vai joku pelle vaan

No nythän rupes kirjotussuoni kukkimaan. Vähäsen. Kyllä se kohta kuihtuu taas kun kyseessä ei ole mikään tekokukkanen.

Jostain hassusta syystä on tullut mietittyä tota romantiikkaa ja semmosta hömppää.
Naiset tietty aina toivoo, että mies joskus tois kukkia (tai ihan mitä vaan oikeestaan! joku kiva pikku ele tai huomionosoitus) tai tekisi / sanoisi jotain yllättävää ja siirappisen ihanaa. No oishan se ihan mahtavuutta ja jotenkin lutusta, harmittaa kun monet suomalaisista miehistä kuitenkin on sellasia... karuja ja pidättäytyväisiä. Oikeesti, jos ei voi naiselleen sanoa kauniita sanoja ilman, että alkaa siinä omaa ällöyttään spekuloimaan ja purnaamaan, kuinka tyhmää on sanoa jotain mitä just sanoi, ni antaa olla. Mun puolesta voi ottaa sen  Fiskarsin eri-miehekkään kirveen ja painua metsään hakkaamaan puita. Tai saman tien kaataa ne paljain käsin. Se on sitä miehisyyttä.

No mitäs kun naiset aina toivoo miehiltä niitä suuria eleitä ja sanoja, tekeekö naiset sitten itse niin? (Tekee.. ainakin enemmän on tullut rekisteröityä kaikkea lässynlää-rakasmussukkaiseni-juttuja, mutta haittaako se kun todella rakastaa sitä ukkoaan?) Eikö sitä sais osoittaa sitten, vai pitäiskö pidättäytyä ja taputtaa olalle, että ''hienoa mieheni, kylläpäs leikkasit ruohon niin tasaisesti tänään''. Kukin omalla tavallaan, mä vaan toivoisin semmosta ihanan siirappista romantiikkahöpöhöpöä jota miehet tuntuu kammoavan. Hei, ei pelkoa! Ei se syö miehisyyttä. Eikä se ees oo niin vaikeeta.

Pakko kyllä myöntää, että joskus en itekkään jaksa. Lähinnä sen takia kun tiiän, että toinen ei oikeen innostu siitä/lähde juttuun mukaan, ni en vaivaudu paljoa. Ei se anna jos se ei ota. Vai oliko se toisin päin....
Oon luovuttaja-romantikko ja hyväksyny sen, että suomalainen ukkeli ei hempeile. Paitsi joskus. Salaa neljän seinän sisällä, muttei tosiaan muiden nähden. Sehän ois maailmanloppu jos niin kävis. Ehkä se on häpeää?? Tai epävarmuutta, en mä tiedä. Harmittava juttu kuitenkin. Ois kiva voida olla ihan vapautuneesti ja roikkua toisen käsivarressa (no ehkä ei ihan roikkua mutta kuitenki) kauppareissuilla tai muiskauttaa suukon poskelle vaikka siinä olisikin puoli sukua kyyläämässä. Mähän en välitä niistä silmäpareista jotka katselee.

Ehkä vielä joskus. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti